Palvelut Lue lisää

Kauneusihanteet ovat vaihdelleet paljon eri aikakausina. 1800-luvulle asti kasvot puuteroitiin vitivalkoiseksi ja ihon kalpeutta korostettiin maalaamalla huulet ja posket voimakkaan punaisiksi. Rusketus puolestaan kertoi kantajansa tekevän rumiillista työtä. Kalpeutta arvostettiin yläluokan keskuudessa, koska se ilmaisi henkilön aseman olevan niin korkea, ettei hänen tarvinnut työskennellä. Huolellisesti puuteroituina ja  päivänvarjo suojanaan, käyskentelivät hienot naiset puutarhoissaan.

1920-luvun loppupuolella tilanne muuttui: rusketuksesta tuli muodikasta. Tasainen päivetys vartalolla olikin merkki siitä, että henkilö oli viettänyt aikaansa Rivieralla – juuri kuten Coco Chanel, jonka ruskettunut iho oli kuuluisa kautta Euroopan muotipiirien. Rusketus ei enää liittynyt köyhyyteen vaan siitä tuli uusi ylellisen elämän symboli. Samanaikaisesti tarvittiin tuotteita, jotka suojaisivat auringolta, mutta eivät estäisi ihon päivettymistä.  Markkinat aurinkovoiteille syntyivät.

1930-luvulla ihon päivettymisen katsottiin kertovan terveistä elintavoista ja hyvinvoinnista. Pigmentin muodostumista kiihdyttävien voiteiden suosio nousi.

Nykypäivän auringossa oleilijalle on selvää, että säteily aiheuttaa riskejä iholle ja edistää sen ennenaikaista vanhenemista. Kuitenkin kaunis rusketus ja raikkaan luonnollinen olemus ovat lähes jokaisen tavoitteena. Ja samanaikaisesti kun vaaleaihoisemmat haluavat hankkia itselleen täydellisen päivettyneen ihonvärin, pyrkivät monet tummempi-ihoiset vaalentamaan omaa ihosävyään erityyppisillä voiteilla ja käsittelyillä.