Kuukausi: elokuu 2009

Niska jumissa

Dermoshop Blogi

Niskat on aivan jumissa. Syytän tästä yhdistelmää nimeltä "työ ja vapaa-aika". Töissä istun tietokoneen edessä about 7-8 tuntia päivässä, kotona nostelen poikaa, ja käyn nykyisin usein pyöräretkellä. Pyöräileminen pistää niskani ihan juntturalle, jota ei päätetyöskentely yhtään avita. Näin ollen olen ihan parissa viikossa onnistunut saamaan niskan aivan jumiin, enkä tiedä millä sen saisin avattua.

Olen jo parin viikon ajan käynyt kerran viikossa hierojalle, ja sinne menen myös tänään. Se pitää niskan ainakin siedettävässä kunnossa, mutta kieltämättä pitäisi tehdä enemmän itse hierontojen välillä. Tiedän tasan tarkkaan ne niskan venytykset, mitkä tähän auttaa. Olenhan ollut tällä alalla jo pitkään, ja oppinut mikä auttaa ja mikä "tappaa".

Täten lupaan huomenaamuna, kun istun mieheni kyydissä (puolen tunnin matkaa) työmatkalla, tehdä ainakin yhden perusvenytyssarjan: kaulan "etuosa", niskan "sivuosa", niskan "takaosa" ja tämä luonnollisesti molemmilta puolilta. Toimii, olen todennut ennen, ja toimii varmasti myös nyt.

Mutta ennen sitä aion tänä iltana kaivaa esiin Primon Kylpy- ja Hierontaöljyn ja pyydän oikein kiltisti, josko rakas tuore aviomieheni suostuisi hieromaan niskaa ja yläselkää ainakin pikkuisen 🙂

Muinaistulien yö

Dermoshop Blogi

Täällä lounaissaaristossa tätä viikonloppua odotetaan usein juhannuksesta saakka. Tai no, ei tietenkään odottamalla odoteta ja toivota, että kesä on ohi. Mutta viikonloppu on juhannuksen jälkeen suurin kansanjuhla koko vuonna. Tai ainakin mahtuu top viitoseen.

Joillekin muinaistulien yö (jolla on eri paikoissa eri nimet, joita en millään nyt muista) merkitsee valtavaa ryyppyjuhlaa, mutta monet kyllä nauttivat sitä kulttuurin, hyvän seuran ja upeiden kokkojen parissa. Eilen ystäväperheemme kysyi, lähtisimmekö heidän ja yhden toisen ystäväperheen kanssa ravintolaan. Lapset mukaan luonnollisesti, koska meillä on kaikilla pienokaisia. Näin sitä uusia perinteitä luodaan! Lähdemme siis pian ruokailemaan paikalliseen suosikkiravintolaan, ja sen jälkeen menemme katsomaan tuliparaatia (vai miksiköhän sitä kutsutaan?) joka menee kaupungin läpi kulkevan "suntin" (salmi, joka näyttää pieneltä joelta). Sitten kun "suntti" päättyy, sytytetään varsinainen kokko vierasvenesataman ulkopuolelle jonkinlaisen ponttoonin päälle.

Näitä tulia sytytetään läpi saariston aina Ruotsia myöden. Mitä tämä sitten kuvastaakaan (kenties tulien ketju kuvastaa meren kautta tulevaa yhtenäisyyttä), niin se on hieno perinne. Ei kovinkaan vanha täällä meillä päin, vaan kopioitu suoraan mm. Pohjanmaan Venetsialaisesta illasta, jos olen oikein ymmärtänyt.

Oli miten oli, nyt on juhlan paikka, vaikka kesä tähän päättyykin. On ollut ihana kesä, ja sitä on ihana muistella tulevina vuosina.

Kesä voi olla ohi, mutta rusketus sen kun jatkaa eloaan, jos otetaan nyt käyttöön alkukesän suosikit: Summer Fresh Vartalovoide ja Kasvovoide

Ihan tyttömäinen olo!

Dermoshop Blogi

Äitini on töissä kirjastossa. Hän on vähän ehkä boheemin oloinen, joskaan ei täys-hippi. Hän ei ole kovin tarkka ruokavaliostaan, eikä välitä liikunnastakaan paljoa. Mutta sitäkin enemmän hän kyllä harrastaa hyödyliikuntaa (esim. sienestämistä ja halkojen hakkuuta) ja kaikenlaista mieltä kohottavaa, kuten teatteria ja taidenäyttelyitä. No, ainakin joskus. Ja kirppisinnostuksen olen häneltä perinyt.

Äiti auttaa paljon pojan hoidossa. Hän hakee pojan hoidosta useana päivänä viikossa, mikä auttaa meitä vanhempia huomattavasti, koska työskentelemmä yli puolen tunnin ajomatkan päässä hoitopaikasta. Näin pojan päivät eivät veny aivan hirmuisiksi ainakaan joka päivä.

Äiti myös hoiti poikaa häidemme alla, sekä häämatkamme ajan, mikä oli tietenkin minulle tärkeä asia, koska kuka osaisi hoitaa paremmin lastani, kun minun oma äitini? No, näinhän se menee monien meidän pienten lasten äitien pääkopassa. Tai ainakin minun. Tiedän äitini tavat, ja tiedän, etten itse ole kasvanut kovinkaan kieroon 🙂

Kiitokseksi olen yrittänyt antaa äitille aina silloin tällöin jotain mukavaa, ja ennen kesää annoin hänelle Skin Comfortin Kosteuttavan Puhdistusmaidon, sekä Teho Päivävoiteen. Eilen mietin tämän päivän blogiaihetta, ja päätin kysyä äitiltä, että miltä tuotteet tuntuvat.

Niin äitilleni tyypilliseen tapaan hän vastasi näin: "olen testannut, oli tosi positiivinen kokemus. Ei tahmea, ei sottaa, imeytyy eikä jää kalvoksi iholle. Tulee ihan tyttömäinen olo!"

Kompostori, kierrätys…

Dermoshop Blogi

Ostimme häälahjarahoillamme muun muassa kompostorin. Olin sellaisesta jo unelmoinut jonkin aikaa, kuten myös mieheni. Mutta kaikki rahat menivät keväällä putkiremppaan, häihin ja elämiseen, joten siirsimme hankitaa edemmäs.

Elokuussa kuitenkin päätettiin aika spontaanisti eräänä sunnuntaina hypätä autoon ja ajaa yhteen remppa-, sisustus- ja puutarhaliikkeeseen ostamaan kohtalaisen edullisen kompostorin. Saman päivän aikana mieheni kokosi ihanan kompostorimme, ja sai sinne vielä tyhjennettyä jääkaapista vaikka mitä "herkkuja", sekä pihalta ruohonleikkuun jäljiltä jäänyttä ruohosilppua ja paljon muutakin. Ja joka päivä sen jälkeen ollaan innoissamme keränneet vaikka mitä kompostoitavaa yhteen pieneen pussukkaan kotona, jonka ansiosta keittiömme on nyt täynnä banaanikärpäsiä. No, hienosäätöä noihin kompostointirutiineihin siis tarvitaan vielä (kannellinen kompostijäteastia keittiöön!), mutta on se vaan niin ihanaa, kun voi hyvällä omallatunnolla heittää pojan annosten loput (jos ei halua puuroa, niin ei halua!), perunankuoret, salaattien kannat jne. Eikä koirakaan liho talven aikana varmaan ihan samalla lailla kuin viime vuonna, kun syötettiin sille kaikki ruoka, mikä jäi meiltä syömättä 🙂 Ja sitä valitettavasti jää yli jonkin verran..

Kompostointi-intomme lisäksi minulla on kevyt mania päällä kirpputorien suhteen. Tykkään kierrellä niissä, ja usein löydänkin sieltä jotain aivan ihastuttavaa – joskin mieheni ei ole aina ollut yhtä innoissaan. Hän nimittäin ei tykkää krääsästä 🙂 No, yritän aina miettiä asioita myös mieheni kannalta, kun jotain ihanaa löydän. Mutta viimeksi oli vain pakko ostaa vanha emaloitu potta, jonka ulkokuori oli koboltinsininen, sisus valkoinen ja reuna musta. Perustelin sen sitten miehelleni sillä, että siihen voi laittaa vaikka kukkia tai jopa tarjoilla boolia. Olisihan se kovin erikoista ja "kitchiä" tarjota seuraavalla kerralla juhlien booli potasta! Varmasti saataisiin mukavia kahvipöytäkeskusteluja käyntiin 🙂 No, loogis-järkevä mieheni (olin eilen koulutuksessa – sen vuoksi noin hieno termi!) ei nähnyt silläkään kertaa asiaa niin, mutta innostuu varmasti kaivamaan potan esiin sinä kauniina päivänä, kun järjestämme seuraavan kerran juhlat 🙂

Muutenkin harrastamme nykyään kierrätystä. Pieniä vauvanruokapurkkeja tulee joka viikko muutama, ja sitten minä, ananaksen suurkuluttaja, tuotan myös muutaman ananaspurkin. Nämä viemme luonnollisesti lasin- ja metallinkeräykseen. Tai no, mieheni vie. Minä lähinnä huuhtelen ne, ja laitan tiskipöydän alla oleviin ämpäreihin.. Siitä olen kyllä saanut noottia muutamaan otteeseen. Lupaan parantaa tapani, kunhan likaisen miestensukat myös rupeaisivat löytämään tiensä pyykkikoriin, olohuoneen lattian, sohvan ja crosstreinerin sijasta 🙂

Dermoshopkin keskittyy yhä enemmän kierrätettävyyteen. Luvassa on jo lähiaikoina tällaisia muutoksia – näin pikkulinnut ovat visertäneet korvaani 😉

Liian nuoriko vielä?

Dermoshop Blogi

Väsynyt ihoMissä vaiheessa minun tulisi ruveta käyttämään nk. ryppyvoiteita? En oikeasti tiedä kovinkaan tarkkaan, mutta itse päädyin ostamaan ensimmäisen ikääntyvälle iholle tarkoitetun tuotteeni 32 vuotiaana, eli puolisen vuotta sitten. Silloin mielestäni kasvojeni iho näytti jotkenkin veltostuneen, vaikkei sitä muut nähneetkään. Mutta itse koin asian niin.

Asiaan varmasti vaikutti raskaus, joka tunnetusti nuorentaa vähän vanhemmankin tulevan äidin. Sitten kun ei ollutkaan jäljellä niitä turvottavia, mutta nuorentavia hormoneja kehossa, niin rupsahtaminen tuntui entistä selkeämmältä. En usko, että muuten olisin edes asiaa huomannut.

No, silloin ostin (ehkä liioitellusti) 35+ Energiavoiteen, jota olen aktiivisesti käyttänyt parin muun kasvovoiteen ohella. Pintakuiva ihoni tykkää voiteesta, joskin t-alue (otsa, nenä, leuka) on sen verran rasvoittuvampi alue meikäläisellä, että jätän sen suosiolla vähemmälle rasvalle.

Tänä aamuna olisin kaivannut myös jotain tujumpaa ainetta kohottamaan huonosti nukutun yön jälkeen silmäpussini kasvojen muiden osien tasolle 🙂 Tähän olisi voinut Primo Anti-wrinkle Silmänympärysvoide olla poikaa, mutta sellaista minulla ei ole. Pitääpä laittaa listalle seuraavaan tilaukseen!

Paremman puutteessa sipaisin Valokynää tummille silmänalusille, ja toivon, että saan nukutuksi ensi yönä paremmin..

Tässä muuten artikkeli "Kaunis ja terve iho iästä riippumatta" joka kertoo miten ihoa kannattaa hoitaa ja suojata.

Hikinen homma

Dermoshop Blogi

Viime viikkoina on Suomen suven loppuhuipennus ollut yhtä vuoristorataa säiden suhteen. Loppulomani aikana oli tosi lämmin jakso, josta nautin täysin rinnoin. Sitten, kun palasin töihin, alkoi sataa. Ja sitten satoikin todella paljon! Poika pääsi räpistelemään vesilätäköihin, ja puutarhat saivat kaivattua kosteutta. Sitten tuli epävakainen jakso, jonka aikana satoi ja paistoi vuoron perään. Tyyppillistä kesäsäätä täällä Pohjolan perukoilla 🙂

Itse rakastan kuumia ilmoja, mutta tänä kesänä olen nauttinut poikani kanssa kohtalaisesta lämmöstä. Kuumimmat jaksot olivat liika pienokaisellemme, tai näin ajattelin ainakin minä. Ehkä hän on tullut äitiinsä, ja rakastaa hänkin kuumia kelejä? Eipä pikkumies valittanut kuumuudessa sen enempää kuin muutenkaan.. Mutta minä en tahtonut pitää poikaa auringossa liian kuumilla keleillä.

Kun kelit olivat sopivat, kävimme lomalla päivittäin pitkillä kävelylenkeillä, jolloin mussukkani oli välillä rattaissa (pysyi niissä parhaiten, kun annoin mustikan varvun täynnä mustikoita syötäväksi!) ja välillä ihan hänkin kävellen. Kävimme isomummin luona monta kertaa, ja myös Vilho-serkun luona. He asuvat siellä mökkimme lähistöllä, sopivan kävelylenkin päässä.

Hikihän siinä tuli, mutta ei se mitään. Uusi luottovarusteeni on nimittäin Deo Roll-on Punainen Appelsiini. On ollut tosi hyvä kaveri, kun olen hiki hatussa juossut poikani perässä, ja nostellut häntä ja häärännyt muutenkin mökillä. Se on myös toiminut hyvin kuntosalilla ja salibandytreeneissä, joissa en tosin ole käynyt vähään aikaan..

Tuoksuja tuoksuja

Dermoshop Blogi

Minulle kesä tuo mieleen monia eri tuoksuja. Ensimmäiset kesäfiilikset saan jo alkukeväästä, tai jopa lopputalvesta, kun ei enää räntä ja loska pilaa päivää ja kadut kuivuvat, edes päiväksi. Se hiekan ja tomun haju lupailee jotain uutta ja ihanaa, vaikkei itsessään ehkä olekaan mikään miellyttävä haju.

Keväällä, kun kaikki puhkeaa nuppuun, uudet tuoksut valtaavat tajunnan ja mielen, ja niiden matkassa matkataan kevään loppuun ja kesän alkuun. Tämän ajan vahvin tuoksu minun nenässäni on ylivoimaisesti vastaleikatun nurmikon tuoksu. Tiedättekö sen tuoksun, joka on niin voimakas, että se on melkein paha, mutta silti niin ihanan kesäinen? Tämän jakson suosikkini on silti syreeni, jonka tuoksua voisin käyttää jopa parfyymina. Niin ihana se mielestäni on. Kaikki eivät siitä tykkää, sen tiedän myös. Poikani kastettiin, kun syreenit kukkivat. Kerroin hänelle siitä tapahtuman vuosipäivänä. Tuskinpa rakas pikku apinani sitä muistaa, mutta aion kertoa siitä hänelle joka kevät uudelleen 🙂

Kukat ja niiden tuoksut kuuluvat toki kesään. Syreenien jälkeen tulee monia kauniita tuoksuja juhannusruusun vienosta aromista jasminin hienostuneeseen, lähes juhlavaan tuoksuun. Meidän makuuhuoneemme ikkunan alla kukki keskikesällä jasminpensas, kuten myös lapsuudenkotini huoneen ikkunan alapuolella. Tämän tuoksun esittelin myös pojalleni tänä kesänä, vaikkemme paljoa kotona olleetkaan, kun vietimme lomia mökillä. Sen jälkeen poika innostui haistelemaan vaikka mitä: käpyjä, kiviä, ruohoja, lelujaan jne jne. Hänelle tarvitsi vain sanoa: "haistele" ja hän etsi jonkun kiinnostavan niiskuteltavan asian, meni kyykkyyn ja nuuhkaisi sitä oikein syvään. Aluksi kaikki meni suuhun jälkeenpäin, mutta oppi pian, että kun haistellaan, niin se tehdään nenällä 🙂

Kesän kypsyessä myös tuoksut kypsyvät ja voimistuvat hienostuneista vienoista tuulahduksista hyvin "rikkaisiin" ja voimakkaisiin kypsiin hajuihin, jotka mielestäni kulminoituvat loppukesän kostean metsän sienien hajuun. Nautin kesän monista hajuista, mutta koiran kakka jalkakäytävällä on kyllä sellainen lieveilmiö, josta voisin ilolla luopua. Varsinkin Ranskassa ollessani (2 viikkoa joskus vuonna papu) koirankakan haju seurasi minua joka paikkaan, ja voin vieläkin sen tuntea nenässäni, kun vain mietin sitä 🙁

Mistä tuoksuista te muut tykkäätte? Mistä ette? Onko Dermosilin tuotteissa joitain suosikki- tai inhokkituoksuja?

Itse pidän Body Blue Jojoba & Minttu -tuotteen tuoksusta. Ensin olin hyvin varautunut mintun suhteen, mutta kun uskalsin sitä kokeilla, niin olin täysin myyty.

Marjasatoa

Dermoshop Blogi

En ole koskaan ollut kovinkaan innoissani marjojen poimimisesta. Niiden syöminen sen sijaan sujuu minulta oikein mallikkaasti.. Mutta vaikken pidä marjassa olemisesta, niin tykkään syödä niitä suoraan metsästä tai puutarhasta, tai missä niitä marjoja nyt ikinä kasvaakaan. Ja tämä lahja on näköjään siirtynyt myös perheen pienimmälle.

Meidän mökin ja äitini kodin välillä on ehkä puolisen kilometrin pituinen hiekkatie (joka jatkuu edemmäs metsään), jonka varrelta löytyy paljon paljon mustikoita, kanttarelleja ja jonkin verran myös puolukoita ja metsämansikoita. Kun ensimmäiset metsämansikat keskikesällä kypsyivät, teimme pojan kanssa lähes päivittäin marjanmetsästyslenkin, eli vaunujen kanssa lähdettiin äitin luokse usein aamupuurolle ja aamupesulle, jos laiskotti enkä jaksanut mennä saunalle lämmittämään ja kantamaan vettä. Kun löydettiin hyvä metsämansikkapaikka, minä poimin mansikoita ja poika söi. Ja tätä olisi jatkunut ikuisuuksia, jos vaan marjoja olisi riittänyt.

No, seuraavaksi kypsyivät mustikat, joista poika selkeästi tykkäsi vielä enemmän kuin metsämansikoista. Niitä oli myös meidän mökin pihalla, mistä hän itse usein kävi niitä syömässä. Tämä ilo kuitenkin loppui aika lyhyeen, kun mustikat loppuivat siitä mihin poika helposti pääsi itse tassuttelemaan turvallisesti. Sen jälkeen mieheni keksi ihanan ja suloisen tavan pojalle päästä käsiksi uusiin mustikoihin: poika nostettiin pienelle (mutta runsasmustikkaiselle) mättäälle meidän mökkimme pihalla. Siellä hän lukuisat kerrat mussutti jopa puolikin tuntia mustikoita yhteen putkeen. Me olimme toki ihan vieressä tarkkailemassa pikkumiehen puuhia, mutta saimme kuitenkin vähän enemmän aikaiseksi, kuin jos toinen koko ajan juoksi pojan perässä (kokopäiväinen työ mökillä, jossa on juurakoita ja meri ihan lähellä). Suu ja vaatteet sinisenä ihanista kypsistä mustikoista teki myös sen, että maha toimi kiitettävästi ja minulle tuli lisää veden lämmittämistä ja kantamista 🙂 Kuvassa hän istuu mättäällä syömässä mustikoita (tai "tikka" kuten hän itse osasi kesällä sanoa). Taustalla näette uuden ulkohuussin (siis laudat siihen), joka ei vielä tänä kesänä noussut pystyyn, kuten aluksi olimme suunnitelleet. Terassi meni edelle 🙂

Oma suosikkini kotimaisista marjoista on ehdottomasti punaviinimarjat. Tulee vesi kielelle jo kun ajattelenkin niitä! Mummin pihasta Lappohjasta sain maukkaan näköisen kuvan punaherukoista, joista muuten poikanikin näyttää tykkäävän. Nehän herättävät ristiriitaisia tunteita monissa, mutta niinhän moni muukin asia herättää. Kaikilla on makunsa 🙂 Meidän pihallamme kasvaa vanhoja mustaherkukkapensaita, joista tulee tänä vuonna tosi hyvä sato, sekä valkoherukkaa joita me käymmä päivittäin pojan kanssa maistelemassa. Ja isoisäni istutti meidän tänne muutettuamme pihallemme myös muutamat uudet musta- ja punaherukkapensaat, mutta niistä ei vielä ole tullut kuin ihan pikkuruinen sato.

Dermosilin Arctic Berries Concept perustuu pohjoismaisten marjojen tehoon, ja itse olen käyttänyt tosi aktiivisesti varsinkin Rauhoittavaa kasvovoidetta, joka on vastikään muuttanut muotoaan. Voide sopii kohtalaisen herkälle kasvojen iholleni hyvin.

LOAD MORE